Alla restauranger på en karta! Du ser direkt vilka restauranger har öppet. Zooma in på kartan och filtrera restauranger enligt kategori, pris och vitsord.
Lehtovaaran osalta odotuksemme olivat koat - samassa ravintolassa ovat viihtyneet vanhempani ja isovanhempani jo aikoja sitten.
Vietimme ravintolla uudenvuodenillan tarkoituksena hemmotella itseämme hyvällä ruoalla. Ruoka oli kyllä maukasta - alkuun taiten tehtyä lohiballotinea, pääruokana klassikkoannos (Cœur de filet Provençale) ja jälkuroaksi creme brulé porkkana-puolukka-sorbetilla. Yhdyn aikaisempiin arvioihin pääruoasta - valkosipulia ja suolaa on liikaa, vaikka nälän annos kyllä onnistuu viemään.
Päällimäisenä ravintolasta jäi mieleen ala-arvoinen palvelu. Tarjoilijat kävivät pöydässä harvoin, ruokaa ei esiteltäessä tuotu, ei sanottu hyvää ruokahalua, ei sanaakaan. Juustolautasen tilaaminen tuntui mahdottomalta ymmärtää. Ravintolassa ei ollut Baileysia eikä oikein muutakaan juotavaa - tarjoilija silmäili viinilistaa kuin olisi nähnyt sen ensikertaa. Henkilökunta jätti meidät täysin oman onnensa nojaan, ja jo heidän katseistaan pystyi lukemaan epäkunnioituksen. Tällaisen myötä 160e lasku vei illasta hyvän tunnelman.
Sunnuntai-brunssilla, ensi kertaa sitten lapsuuden. Aivan mielettömän hyvää ruokaa, parikin ruokalajia parasta mitä olen syönyt koskaan. Ja vaikuttava, hötkyilemätön, puhtaan Töölöläinen, ajaton tunnelma.
Tarjoilija ei ollut aivan tilanteen tasalla veden täytön ja ruokien kyselyn kanssa. Joutui itse pyytämään. Coeur de fillet kääntäisi kasvissyöjänkin. Liian laiska tarjoilu hintaan nähden.
Mikä pettymys! Useampi pöytäseurueestamme tilasi klassikoksi tituleeratun Cœur de filet Provençale -annoksen. En tiedä, miten tämä annos on klassikkomaineensa ansainnut, sillä en ole aikoihin syönyt ravintolassa näin mitäänsanomatonta ruokaa. Liha ja peruna-sienilisuke olivat haaleita. Perunoissa oli aivan liikaa valkosipulia jopa valkosipulin ystävälle, ja niistä jäi muutenkin sellainen fiilis kuin olisi syönyt rasvassa tiristettyjä pakasteperunoita. Kovasti olisin halunnut tästä muuten niin sympaattisesta paikasta tykätä, mutta ei. Palvelu oli ystävällistä, joskin hidasta. Onneksi jälkkäri sentään maistui ja lievensi pettymystä hieman. Jos vielä joskus Lehtovaaraan eksyn, tilaan varmasti jotain muuta kuin kyseisen klassikkoannoksen.
Klassikkoruokaa klassikkopaikassa. Kovin pitkään on ollut listalla käydä Lehtovaarassa. Vihdoin se toteutui melko täysin etukäteen suunnittelematta.
Olimme paikan ensimmäiset asiakkaat ja henkilökunnan oma ruokailu taisi jäädä hieman kesken. Alkuun oli hiljaista, mutta ruokailun aikana sali alkoi täyttyä.
Ruoka hyvin klassisen tyylistä ja taidokkaasti tehtyä. Ainoastaan kokkia käy hieman sääliksi, kun lähes kaikki asiakkaat tilaavat saman annoksen. Ja kyseinen annos on henkilökunnan mukaan pitkälti ravintolan elinehto. Se on hyvin helppo uskoa.
Menu suosikkiviineineen toimi erinomaisesti. Vaikka Cœur de filet Provençale on annoksena valtava, tuli se syötyä lisäkkeineen viimeistä murua myöten. Nälkäisenä täältä tuskin lähtee kukaan.
Palvelu oli ainakin meidän kohdalla oikein toimivaa. Viereinen pöytä oli asiakkaana selvästi vaativampi, mutta homma tuntui hoituvan rutiinilla.
klassikkomenu oli nimensä veroinen. Talon shampanja oli erinomaista. Lasku tuli automaattisesti koko porukka samaan, jakaminen piti pyytää. Onko käytäntö menneiltä vuosikymmeniltä? Miljöö ja tunnelma olivat kiireettömiä ja viihtyisiä.
Ruoka oli todella erinomaista. Sen sijaan palvelu oli niin ynseää, että sai tarttumaan ensimmäisen kerran tätähn "palautetyökaluun". Olimme tilanneet seurueelle saman menun etukäteen. Ruokalajien saapuminen kesti luvattoman kauan. Ainoa, mikä tuli todella nopeasti, oli lasku. Toivomme todella, että näin hyvä ravintola säilyy Helsingin kulinarsistisella kartalla. Tämäkään ravintola tuskin elää pelkällä hyvän ruoan maineellaan. Ystävällinen, ei mitenkään mielistelevä, palvelu kuuluu mielestämme hyvään ravintola-ateriaan. Seikka, johon myös kiinnitin huomiota, oli se, että keittiön avonoasesta ovesta näkyi, kun useampikin tarjoiluhenkilökuntaan kuuluva söi seisaallaan. Tauot ja ruokailu kuuluvat toki ravintolahenkilökunnalle siinä, missä muillekin työntekijöille. Viihtyvyyttä lisäisi kenties pikkuisen, jos syömisen voisi hoitaa jotenkin huomaamattomammin.
Viettämässä isommalla seurueella 60-vuotispäiviä. Palvelu oli jälleen kerran ensiluokkaista ja koko porukka tilasi saman setin, klassikkomenun, eli alkuun pienen leipäsin merenelävillä, sitten tuhdimman vadillisen coeur de fillet:ä ja jälkiruuaksi suurempi annos creme bruleeta. Muukin ruoka oli erittäin hyvää, mutta vain
"cörde fileellä" oli väliä ja se oli edelleen todella mahtavaa. Annos täytti niin että hyvä kun tuoliltaan nousemaan pääsi ja maku oli kokonaisuudessaan mainio.
Myös miljöö on mukava ja palvelu on aina ollut ensiluokkaisen ystävällistä, kohteliasta ja huomioivaa. Viinisuositukset olivat erittäin asiantuntevia ja viinikin oli oikein hyvä.
Kokonaisuus siis todella erittäin hyvä. Ehdottomasti yksi mieliravintoloista Helsingissä.
Onnistunut tutustuminen paikkaan, jonka olen onnistunut kiertämään 90-luvulta saakka.
Helsingissä harvinaisesti klassiset ja osaavat tarjoilijat. Ruoka tuhtia, mutta ei pelkkää ruskeaa mättöä, vaan sävyjä löytyi,
Paikkaa omituisesti vähättelevä maine hintavana ja jämähtäneenä on ollut luutunut takaraivooni. Onneksi luutuma tuli nyt poistettua.
Hintava toki, mutta kannan Lehtovaaraan rahaa toistekin: riistaa sesongin mukaisesti tarjolla ja muu liha kotimaista tuotantoa, vaikkei sentään luomua (näillä hinnoilla saisi ollakin).
Paikan maineen mukaisesti olimme toki ainoat asiakkaat kestävyysvajekuilun huonommalta puolelta.Tämäkin seikka loi mukavan töölöläistä tunnelmaa.
Tyhjähkö sali oli viihtyisän prameilematon. Viinit eivät ryöstöä.
Ainoana miinuksena hirvitournedoksen (35 €!) olematon lisuke. Oli pakko tilata valkosipulitiristettyä pottua erillinen lisukeannos. Ahtaajan tuloille hinnoiteltu kokoliha-annos ei saisi jättää ahtaajan nälkää täyttämättä.
Vietimme ravintolla uudenvuodenillan tarkoituksena hemmotella itseämme hyvällä ruoalla. Ruoka oli kyllä maukasta - alkuun taiten tehtyä lohiballotinea, pääruokana klassikkoannos (Cœur de filet Provençale) ja jälkuroaksi creme brulé porkkana-puolukka-sorbetilla. Yhdyn aikaisempiin arvioihin pääruoasta - valkosipulia ja suolaa on liikaa, vaikka nälän annos kyllä onnistuu viemään.
Päällimäisenä ravintolasta jäi mieleen ala-arvoinen palvelu. Tarjoilijat kävivät pöydässä harvoin, ruokaa ei esiteltäessä tuotu, ei sanottu hyvää ruokahalua, ei sanaakaan. Juustolautasen tilaaminen tuntui mahdottomalta ymmärtää. Ravintolassa ei ollut Baileysia eikä oikein muutakaan juotavaa - tarjoilija silmäili viinilistaa kuin olisi nähnyt sen ensikertaa. Henkilökunta jätti meidät täysin oman onnensa nojaan, ja jo heidän katseistaan pystyi lukemaan epäkunnioituksen. Tällaisen myötä 160e lasku vei illasta hyvän tunnelman.