Ragu

Kovin ristiriitainen kokemus. Kaksi ensimmäistä annosta olivat aivan uskomattoman jumalaisia - ensimmäisenä katkarapuja ja lohta, jälkimmäisenä punajuurikeittoa ja possua. Ainoastaan Chez Dominiquen muutamat annokset nousevat fine dining -muistoissani samalle tasolle. Kolmas annos oli tylsän turvallinen, ja sama linja jatkui loppuun saakka, joskin jälkiruoka oli erinomainen. Aperitiivisamppanjat ja viinimenu olivat loistavat. Parasta pitkään aikaan. Palvelu oli hajamielistä ja paikoitellen jopa sekoilevaa - viereiseen pöytään tyrkytettiin pariinkin kertaan annoksia ristiin, ja omaan pöytäämme salin toisessa päässä istuvien pääruokia. Kokeilla oli selkeästi turhautunut ja kiireinen fiilis. Paikka on yksinkertaisesti liian suuri tarjoamaan täydellisen kokemuksen. Näillä hinnoilla itsensä haluaisi tuntea "spesiaaliksi", jossa moni muu Helsingin paikoista onnistuu. Pienellä petrauksella Ragu olisi tähden arvoinen.

Yksi parhaimpia ravintolakokemuksia Helsingissä. Kaikki toimi erinomaisesti: ystävällinen ja asiantunteva palvelu, huolella valitut mielettömät viinit ja ennen kaikkea loistavasti valmistetut annokset. Koko pöytäseurue oli vaikuttunut.

Neljän ruokalajin Menu Ludarin suositusviineineen aivan loistavaa makujen sinfoniaa ja palvelu tyylikkään rentoa.

Olihan se pakko mennä kokeilemaan luettuani Ragusta kirjoitetut hehkutukset. Söin kolme ruokalajia (listalta) suositusviineineen ja kaikki oli erinomaista. Mukava huomata, että Ragun saamat kehut ovat totisesti ansaittuja. Ehkäpä tähän saakka paras ruokailukokemukseni Helsingissä.

Olimme ystäväporukalla syömässä viiden ruokalajin menun viineineen ja saimme niin hyvää ruokaa ja juomaa, että melkein tuli kyynel silmäkulmaan. Lisänä kiva ja rento henkilökunta sekä viehättävä ilmapiiri.

Tyylikäs ja tasokas ruokapaikka. Hyvä kokemus.

Teknisesti erinomaista, mutta hieman varovaisen sielutonta ruokaa tarjosi Ragu.
Söimme viiden ruokalajin Menu Ludarin, jota odotellessa pöytään kannettiin tarjottimellinen talon leipiä ja levitteitä. Aterian ensimmäinen ja tavallaan myös viimeinen vau-elämys koettiin tämän lajitelman parissa. Focaccian, parmesan-muffinin ja ohuen näkkileivän ohessa tarjottu keveä mallasleipä oli aivan huikeaa, suussa sulavan pehmeää, sopivan makeaa ja mukavasti suolaista – päälle sipaistu vaahdotettu ruskistettu voi ei ainakaan heikentänyt elämystä.
Varsinainen ateria alkoi Vitello Tonnatolla, jossa täydellisen kypsyinen (sous vide) vasikka oli saanut kaverikseen silkkisen majoneesista tonnikalaa sekä hieman piristystä mm. suolaheinästä (jota tarjottiin lähes joka lautasella) sekä sellerin siivuista. Teknisesti aivan täydellistä ja pohjois-Italialaiseen tapaan raaka-ainetta kunnioittavaa, mutta ei mitään uutta ja inspiroivaa tarjoavaa.
Ateria jatkui pienellä savuaromilla ryyditetyllä ja kaasupolttimella pinnasta käräytetyllä lohen palasella, joka peitettiin kannusta kaadetulla mukavan vaahtoisella (sifoni) Vichy-Soisse keitolla. Jälleen todella hyvin valmistettu annos, jossa tosin keittoon olisi kaivannut hieman lisää suolaa korostamaan makuja.
Ensimmäinen pääruoka oli jälleen täydellisen kypsyinen (sous vide) kuha, jonka kanssa oli hieman orci-pastaa, erinomaisen kuohkeaa hollandaisea (sifoni) ja kauden kasviksia eli suolaheinää ja selleriä jatkettuna jokusella kuutiolla tomaattia. Jälleen teknisesti erinomaista, mutta kokonaisuutena hieman pliisua – hieman happoa tai terävyyttä olisi suolaheinän rinnalle kaipaillut raikastamaan suuta sinänsä erinomaisten kalapalojen välillä. Suolaakin olisi kalalla voinut olla ripaus enemmän.
Toinen pääruoka oli illan tasapainoisin kokonaisuus. Aivan erinomainen basilikarisotto oli saanut päälle isohkon keon paahdettua porsaan poskea. Poski oli, kuten odottaa saattoi, erinomaisen mureaa ja maukasta, mutta risotto silti vielä parempaa tarjoten tuhdille possulle raikkaan makuparin. Tämän annoksen ainoa pieni miinus oli – muista annoksista poiketen – hieman liallinen suola, joka toisaalta korosti upeita makuja mutta tuntui annoksen jälkeen selkeästi suussa.
Jälkiruokana tarjottiin menun mukana suklaata ja mustaherukkaa sekä suklaavammaiselle korvikkeena listalta annos Mansikka. Toisin kuin aiemmissa annoksissa, jotka rakentuivat muutaman, jopa vain kahden komponentin varaan, tällä kertaa piperrystä ja komponentteja riitti. Vastaavasti annoksiin kaipasi hieman punaista lankaa – suklaa ja mustaherukka on toki klassinen makupari, mutta jäi hieman erilaisten lastujen, vaahtojen ja keksien alle. Mansikka-annoksessa puolestaan erilaisia miedon mansikkaisia makuja (vaahto, marenki, sorbetti) ryydittivät tuoreet mansikat ja rakennetta olivat tuomassa oudot puoliraa’alta vaikuttaneet keksi-/kakkumurut, joiden ideaa oli vaikea ymmärtää. Kummankin annoksen osalta kymmenen komponenttia olisi voinut vaihtaa kahteen kolmeen erinomaisesti toimivaan – nyt vaikutti siltä, että haluttiin esitellä teknistä osaamista samalla unohtaen kaikkein tärkein eli maku.
Kaiken kaikkiaan tuo viimeinen lause kokoaa Ragun tarjonnan melko hyvin. Ruuat olivat teknisesti täysin moitteettomia, mutta kaiken kaikkiaan hieman yllätyksettömiä, turvallisen perinteisellä linjalla tehtyjä. Innostuneelle kotikokille ei jäänyt käteen alussa kehutun mallasleivän lisäksi yhtäkään uutta ajatusta, yhteen toimivista mauista tai valmistustavoista. Tuntui että ruuat oli suunniteltu opaskirja kädessä, tarkoin kypsennysajoin sous vide hauteen ja sifonin noustessa pääosiin.
Tästä hieman negatiivissävytteisestä yhteenvedosta huolimatta pitää korostaa, että ruoka oli kaiken kaikkiaan hyvää ja yllätyksettömyydestään huolimatta suurin piirtein hintansa väärtiä. Lisäpiste kiinnostavasta ja kohtuuhintaiselta vaikuttavasta viinilistasta, jolta löytyi kaikki pohjois-Italian alueet ja ala-alueet kattavasti ja monin paikoin vielä useammin vaihtoehdoin.

Plussaa ruuasta, palvelusta ja rentoudesta, mutta iso miinus viinipaketin riistohinnoittelusta. Fine dining -henkinen paikka, jossa palvelu on aidosti välittävää, asiantuntevaa ja sopivan rentoa. Menu Ludari oli hieno kokemus lukuun ottamatta alussa tarjottua vasikkaa, joka oli melko mauton ja mitäänsanomaton. Plussaa kekseliäästä tarjoilusta erityisesti leivän (joka oli erinomaista ja todella tuoretta) ja liha(pää)ruuan osalta (jälkimmäinen tuli hillopurkissa). Suosittelen viinipakettia menujen yhteydessä, joskin ne on totaalisen rasvaisesti hinnoiteltu. Paikan sisustusta on kehuttu, mutta minun makuuni se oli jotenkin liian steriili ja mitäänsanomaton.