Ravintola Astor

Vietimme hääjuhlaamme alakerran kabinetissa marraskuun puolivälissä. Ruoka ylitti odotukset, sitä oli todella runsaasti vierasmäärään nähden, ja vierailta tuli paljon kehuja ruuan herkullisuudesta ja monipuolisuudesta. Myös ruoka-aineallergiat oli otettu huomioon. Valitsimme perinteisen menun ilman kikkailuja, ja olimme tyytyväisiä. Varsinkin kalaruuat olivat todella herkullisia!

Paikalla oli koko syömisen ajan kaksi hienotunteista ja selvästi kokenutta tarjoilijaa, joka riitti meidän n. 50 hengen porukalle loistavasti. Ennen tarjoilun alkamista ruoka esiteltiin asiantuntevasti.

Alakerta oli varsin viihtyisä, ainoastaan vessat olivat aika askeettiset. Palvelu tarjouspyyntöön vastaamisesta aina laskun maksamiseen saakka oli ystävällistä, joustavaa ja paneutuvaa. Suosittelen lämpimästi.

Onneksemme olimme neljän porukassa kaksi pariskuntaa, jotka emma olleet tavanneet vähään aikaan, joten ei haitannut, vaikka jouduimme odottamaan sekä alkuruokaa, että pääruokaa todella kauan! Alkuruoka oli meillä kaikille ok, mutta pääruoaika nieriä oli onneton, kuiva ja mauton ja annos muutenkin mitätön. Paikka sinänsä oli viihtyisä, mutta ruuan suhteen korkeintaan keskinkertainen. Muilta osin palvelussa ei ollut moittimista eli vastaanotto ja muu palvelu toimi todella hyvin.

Kävimme syömässä heinäkuisena perjantai-iltana, pöytä oli varattu aiemmin samana päivänä. Miljöö oli mukava ja pianomusiikki toi lisää tunnelmaa. Palvelu pelasi miellyttävästi koko illan, ainoastaan vettä ei muistettu käydä kaatamassa tarpeeksi usein. Alkuun syömäni tonnikalacarpaccio oli kelpo annos ja itse kala hyvälaatuista. Sitruunakastike oli ehkä aavistuksen voimakas muihin makuihin verrattuna. Pääruoista poron ulkofilee oli todella hyvää ja mureaa, mutta annoksessa oli reippaasti enemmän lisukkeeksi mainittua poron käristystä kuin itse fileetä, jota olisi mieluusti syönyt lisääkin. Suklaafondant oli maun puolesta ok päätös, mutta se ei ollut sisältä valuvaa niin kuin pitäisi, vaan turhan kypsäksi paistettua. Muu seurue tuntui olevan pääosin tyytyväinen annoksiinsa (mm. kanttarelikeitto ja päivän kalana ollut nieriä). Viinit valitsimme itse, ja ne olivat kaikki aika hyviä, mitä nyt punaviinin olisi voinut tarjoilla viileämpänä.

Kokonaisuudessaan ilta oli miellyttävä, ja ruoat melko onnistuneita. Pientä viilauksen varaa vielä löytyy.

Tiistai-iltana Astoriin mahtui hyvin ilman varausta. Pöytään ohjattiin saman tien. Tarjoilijan suosittelemana otin alkuun katkarapucocktailin ja pääruuaksi karitsan sisäfileetä. Palvelu oli asiantuntevaa, tarjoilija osasi kysyttäessä kertoa annoksista, suositella erilaisia vaihtoehtoja ja uskalsi jopa ehdottaa kolmatta annosta kahden pohtimani sijasta. Viinisuositus sopi hyvin sekä omaan että seuralaiseni ruokaan.

Tummahko leipä tuotiin pöytään hetimiten tilauksen jälkeen, ja tuhdit viipaleet maittivat. Katkarapucocktail oli mukavan raikas, mutta keskikokoiset pakastekataravut olivat pieni pettymys. Olisin mieluummin ottanut muutaman hieman isomman pyrstön, se olisi tehnyt kasari-tyylisestä annoksesta hieman juhlavamman. Lasin pohjalla ollut salaatti toimi erittäin hyvin, mutta omaan makuuni avocadokastiketta oli liikaa, tai se oli liian tuhtia. Majoneesimäärän kevennys olisi ollut paikallaan.
Seuralaiseni tilaama korvasienikeitto rosmariinivaahdolla oli samettisen pehmeää ja maukasta, mutta se olisi ehkä kaivannut hieman pureskeltavaa.

Pääruokana tarjoillun karitsan kypsyys miellytti, ja mintulla maustettu punaviinipohjainen kastike ryhditti annosta mukavasti. Lisukkeena olleet valkosipuliperunat olivat hienoinen pettymys, niiden rakenne oli aavistuksen kumimainen, lämpötila oli ennemmin lämmin kuin kuuma, eikä mausteita ollut mielestäni tarpeeksi. Tämän asian korvasi kyllä jälleen hyvä kastike. Annoksen lämpimiä kasviksia ei voinut moittia, mutta samalla ne olivat melko mielikuvituksettomia. Väriä lautaselle toi lämmin marinoitu punasipuli. Erikoista mielestäni oli se, että annokseen oli lisäksi laitettu karitsafrikadelli, jonka sisälle oli kätketty fetajuustoa. Lihapullassa ei sinällään ollut mitään vikaa, se oli sekä mehukas että maukas, mutta kaiken kaikkiaan se jäi hieman irtonaiseksi osaksi annoksessa.
Visuaalisesti miellyttävässä annoksessa häiritsi kuitenkin se, että lautaselle oli jäänyt rasvatahra, kun perunoita oli siirretty paremmin kasaan. Lautasen reunaa oli pyyhitty, mutta valaistus toi kuitenkin virheen esiin.
Seuralaiseni kehui omaa poro-annostaan ja ainakaan ulkonäöllisesti siinä ei ollut moitittavaa.

Jälkiruuaksi tilatut valkosuklaatuulihatut olivat melkoisen raskas mutta erittäin maukas annos. Kaksi isoa tuulihattua oli täytetty pehmeällä moussella, ja koko komeuden päälle oli valutettu vielä suklaakastiketta. Jos annosta haluttaisiin parantaa, vaihtaisin valmiin suklaakastikkeen omatekoiseen, ja jättäisin lautaselle laitetun kermavaahdon pois. Sillä ei ollut runsaan moussemäärän jälkeen mitään virkaa. Annos oli kuitenkin erittäin onnistunut, ja sopii suklaan ystäville todella hyvin.
Seuralaiseni tilaama suklaafondantti oli siitä erikoinen, ettei sen sisus ei ollut valuvan pehmeää, vaan leivos vaikutti olevan läpikypsä. Lisäksi pohjalla oli suklaapalalta vaikuttava kovempi pala. Jokin oli siis mennyt vikaan. Tämä ei kuitenkaan saanut seuralaiseltani moitteita, päin vastoin. Fondantin seuraksi oli lautaselle laitettu vaniljavaahtoa ja mansikkakastikepisteitä. Molemmat jälkiruuat oli koristeltu ananaskirsikalla, ja fondantilla oli lisäksi seuralaisena viipale karambolaa. Visuaalisesti jälkimmäinen oli ihan ok, mutta maullisesti se ei antanut annokselle lisäarvoa.

Kaiken kaikkiaan ravintolakokemus oli hyvä, joskin pienissä asioissa olisi parantamisen varaa. Tunnelma oli rauhallinen ja viihtyisä, mutta esimerkiksi kankaiset lautasliinat olisivat tehneet paremman vaikutuksen.

Kävimme Astorissa syyskuussa ja se taisi valitettavasti olla viimeinen käyntimme kyseisessä ravintolassa. Alkupalat (kantarellikeitto ja vuohenjuustosalaatti) olivat ihan kelpoja mutta pääruokana pippuripihvi oli rimanalitus. Pihviliha maistui keittolihalle ja oli rakenteeltaan medium-kypsyydellä purukumimaisen sitkeää. Pippurikastike oli paksua ja klimppistä - aivan kuin siihen olisi mennyt liikaa suurustetta tai se olisi ollut eilistä. Pekonirösti lisukkeena oli kuin suoraan kaupan pakastealtaasta. Kokonaisuudessaan annosta kuvaa sana "mättö", jota en haluaisi joutua käyttämään mennessäni pihvi-illalliselle. Jälkiruokana konjakkimansikat olivat ihan ok mutta ei minkäänlaista wow-efektiä niistäkään.

Kovin tyylikästä ei mielestäni ole se, että tilatessa viiniä laseittain tarjoilija kantaa lasit kädessään (ei siis tarjottimella) pöytään. Lisäksi viinilasit ovat naurettavan pieniä, jolloin 16cl annos täyttää lasin piripintaan eikä viini pääse silloin oikeuksiinsa. Vesi sen sijaan kaadetaan isompiin eli normaalin punaviinilasin kokoisiin laseihin.

Entä palvelu sitten? Meille on nyt kolmella viimeisimmällä käynnillä osunut harjoittelija/uusi työntekijä. Jokainenhan on joskus ollut aloittelija, ja pieni haparointi on ymmärrettävää, mutta on silti ikävä joutua muistuttelemaan vedestä, leivästä ja tilaamastaan viinistä. Mainittakoon myös, että vesilaseja täydennettiin kerran ja vedestä laskutettiin 1,80/hlö. Tarjoilijoilla ei selvästikään ole työnjako selvillä, koska alussa pöytämme ympärillä hääri useampi tarjoilija, joille jouduimme vuoroin kaikille selvittämään, olimmeko jo tilanneet aperitiivit/viinit/ruuat. Odottaisin illalliselle mennessäni, että tällaiset asiat ovat henkilökunnan hallussa.

Kokonaisuudessaan illallinen oli pettymys ja ainakin pihvinnälän iskiessä kartamme jatkossa tätä ravintolaa.

À la carte -lista oli melko lyhyt, mutta siinä oli siitä huolimatta monta vaihtoehtoa, jotka houkuttelivat. Lopulta päädyin ottamaan pääruuaksi peltopyynrintaa, pihlajanmarjakastikketta ja sieni-peruna ragoutia.

Peltopyynrinta oli ihan aavistuksen menettänyt mehevyyttään, mutta oli kuitenkin vielä maukas eikä missään nimessä liian kuiva. Pihlajanmarjakastike oli minulle uusi tuttavuus, mutta erittäin hyvän makuinen, kuten muukin annos. Pääruoka oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja ainekset sopivat hyvin yhteen.

Seuralaiseni otti pippuripihvin ranskanperunoilla. Pihvi oli hieman palanut pinnalta ja sisältä vähän liian raaka. Pihvi tilattiin mediumina, mutta oli medium miinus. Ei kuitenkaan liian raaka. Kastike olisi syöjän mielestä saanut olla vähän pippurisempi, vaikka muuten olikin täyteläinen ja maukas. Muutenkin annos oli erittäin hyvä kokonaisuus, vaikka ei aivan täydellinen ollutkaan.

Myös jälkiruuan suhteen oli vaikea valita, sillä lähes kaikki vaihtoehdot kuulostivat houkuttelevilta. Jälkiruuaksi päädyimme molemmat syömään suklaafondantin vaniljavaahdon kera. Fondantti oli juuri täydellinen eli sisältä vielä valuva. Vaniljavaahtokin oli sopivan kuohkeaa ja sopi hyvin fondantin kaveriksi. Yksi parhaita jälkiruokia, mitä olen syönyt. Täydellinen päätös aterialle!

Sekä pääruuan että jälkiruuan esillepanoon ja koristeluun oli selkeästi kiinnitetty huomiota, ja annokset näyttivät kauniilta ja houkuttelevilta.

Palvelu oli ystävällistä ja asiakkaasta huolehdittiin hyvin. Pöydän vieressä kävi joku kolmesta tarjoilijasta vähän väliä katsomassa pitääkö astiat kerätä pois ja kieltämättä vähempikin olisi ehkä riittänyt.

Kävimme syömässä keskiviikkoiltana ja muita asiakkaita ei ollut paljoa. Ruoka tuli nopeasti pöytään.

Pääruuan astioiden keräämisen jälkeen saimme seurustella rauhassa eikä kukaan käynyt tarjoamassa jälkiruokaa kuten yleensä. Tätä pidän kuitenkin hyvänä asiana. Heti kun otimme ruokalistat uudelleen eteemme, tulikin tarjoilija jo ottamaan tilauksemme eikä tarjoilijaa tarvinnut erikseen kutsua.

Ravintola on mielestäni tunnelmallinen ja sopii hyvin vähän romanttisempaankin iltaan. Etenkin kun haluaa syödä normaalia fiinimmin. Suosittelen ja aion käydä uudelleenkin.

Lounasmenu. Tarjoilijalle soisin paremman kuulin, jos asiakasa pyytää ilman sipulia ja ilman paprikaa, ei niitä tuoda - päällimmäisenä annoksessa. Pihvi ihan ok, kermaperunat kuusia, täyteen tuli, mutta ei mikään varsinainen elämys. Kahdesti käynyt, ei tarvitse enää käydä. Eli vinkki Astorille: skarpatkaa!

Miellyttävä palvelu ja herkullinen ruoka. Meidän seurue oli todella tyytyväinen.

80-luvulle pysähtynyt ravintola, jossa ei ilmeisesti pyritäkkään enää luomaan mitään uutta tai nykyaikaista. Hivenen tylsää perusmättöä. Pihvi oli kohtuullinen, kastike erittäin mustaa ja suolaista. Perus kermaperunat. Kaikki ihan ok, mutta ruokaansa nähden maineeltaan täysin yliarvostettu.

Monta kertaa on Astorissa syöty, mutta miksi? Sijainnin ja tunnelman takia. Ravintolassa on mukavan rauhallinen tunnelma ja hyvä palvelu. Siitä pisteet. Mutta ruoka. Alkuruoat ovat ihan ok, mutta pääruoka on mautonta perusmössöä.