Olo Ravintola

Mahtavat menut, ei voi muuta kuin taputtaa Terävälle. Suolainen hinta - joka tosin ominaista Michelin ravintoloille - estää menemästä useammin, mutta joka kerta yllättää erinomaisuudellaan ja miellyttävällä palvelulla. Mukavaa, kun tarjoilija pysyy samana, lukuunottamatta keittiön henkilökuntaa, jotka myös kertovat intohimolla annoksista. Pieni miinus veden laskutuksesta hintaa kertomatta.

Kerro kokemuksestasi. Anna rakentavaa palautetta.

Erittäin hieno menu kokonaisuus! Makuja tulvi eri kokoisina annoksina ja huikeita yhdistelmiä sekä taideteoksia mitä ruuasta saakaan aikaiseksi. Lisäpisteet erittäin hyvistä viinivalinnoista, jotka täydensivät ruokaa kaikilta osin.
Palvelu oli huippuluokkaa ja iloista koko ajan :) Elämystä koko rahan edestä!

Helppo suositella, jos halajat kulinaarista makuelämystä ja hienoa iltaa!

Viihtyisä miljöö ja todella miellyttävä ja ammattitaitoinen palvelu. Erinomaista ruokaa. Miinusta törkeän kalliista vedestä! ( 7€/ruokailija)

Todella miellyttävä palvelu ja ilmapiiri. Söimme 4 annokosen lounaan, väliin saatiin pari keittiön tervehdystä. Maut taivaalliset - iso plussa kotimaisuudesta! hauki Oulunjärvestä, jauhot Malmgårdista jne. Tulen toistenkin!

Kerro kokemuksestasi. Anna rakentavaa palautetta.

Todella huippu kokemus! Asiakaspalvelu oli todella suunniteltu hienosti. Söimme lyhyemmän maistelumenun ja maut olivat mahtavia. Annoskai tuli reilut 10kpl. Ruan hintalaatusuhde todella hyvä (69e) lisähintaa tuli juomista ja extra juustolautatsesta. Veden hinta 7e / ruokailija oli ainut miinus. Varsinkaan kun mitään perusteita sille ei kerrottu. Upein ravintolakokemus tähän mennessä. Tuskin tulee vastaavaa helposti eteen.

Helsingin paras! Ehdottomasti. Ruoka on aina täydellistä ja erittäin hyvää sekä maukasta.

Olo ei petä koskaan. Jälleen aivan huikea makuretki. Retki alkoi usealla keittiöntervehdyksellä, jotka antoivat pettämättömän lupauksen mitä oli vielä tulossa. Toinen toistaan huikeampia makuja. Olimme etukäteen ilmoittaneet haluavamme Retken, mutta laskussa oli kuitenkin Matka. Se jäi hiukan kummastuttamaa, mutta lasku korjattiin kyllä saman tien. Tosin mysteeriksi jäi kumman menun söimme. Annoksia oli kyllä paljon ja aikaakin kului reippaasti kaikkien herkkujen maistelemiseen. Tämä ravintola on aina varma valinta, jos herkuttelemaan haluaa. Annoksissa on nähty paljon vaivaa ja maut ovat uskomattomia. Herkkusuut, jos ette ole täällä vielä käyneet, olette menettäneet paljon.

Polku makujen maailmaan. Jo pöytää varattaessa kohteliaan ystävällistä, tämän genren ravintolaan jopa odottamattoman iloista asiakaspalvelua. Kohteliaisuus säilyi koko illallisen ajan. Kodikas tunnelma, vaikka illallistila on huikean korkea, rajana vain tähtitaivas.

Fine dining -ravintolan mukaisesti annoksissa ratkaisevaa on maku ja kauneus. Jokaisella annoksella oli tarinansa ja läheinen suhde tekijäänsä.

Vaellus polulla alkoi pienellä rapinalla kuin pikkupakkasen jäädyttämän vesipinnan rikkoutuessa: omenanäkkileipää ja riisiruttunen - vai miten tuota kuvailisi. Mukavasti rapisivat molemmat. Aika kului näitä mutustellen ja sitten saapui Hereford-härkää ja piparjuurta. Ihanan mureaa, unohtui täysin, että söi tartarpihviä. Kyseessä makupalanen, jota ryyditti piparjuuripallerot. Tarjoilu kivialustalla.

Sateenkaarirautua Huutokoskesta ja kurkkua. Arkiselta kuulostava ja yksinkertaiselta näyttävä makutuokio, joka helpponäköisyydeltään huolimatta tuskin onnistuu omassa keittiössä. Paatuneinkin lohenmakua vieroksuva ihastuu annoksen raikkauteen. Purjoa ja mätiä mukana.

Leipä ja valkosipulikeitto. Kunnianosoitus keittiömestarin isoäidille. Tarjoiltu kuten hän sen tapasi tarjota eli voipaperilla voita, nyt luomukirnuvoita, ja leipä. Onneksi varmaan meille kaikille, että mestarin kädenjälki maistui Olossa tehdyssä sämpylässä ja samettisessa keitossa.

Kalaruokia rakastavaa hemmoteltiin. Seuraavaksi kuhaa ja maa-artisokkaa eri muodoissa: viipaleina, kuutioina ja pehmoisena kastikkeena. Parasta annoksessa oikeastaan olikin juuri nuo maa-artisokan eri variaatiot.

Karitsaa Ahvenanmaalta ja kaalia. Kaalia oli eri lajeina. Kukkakaalia ryydittämässä karitsaa. Polku muuttui hieman säröiseksi. Kukkakaalipikkaraiset olivat hieman palaneet ja haittasivat kokonaismakua. Parsakaaliakin löytyi. Hieman myös harmitti koristeeksi laitetut tavanomaiset basilikanlehdet. Jokin uusi makukokeilu olisi miellyttänyt enemmän.

Jälkiruokaan päästyämme ihmettelimme annoksista muodostunutta täyteyden tunnetta. Pieni on myös täyttävää.

Merimaskun tyrninmarjaa ja jogurttia jälkiruokana. Tyrni oli oivallinen maku päättämään illallinen. Tyrnin joskus hieman kirpeä maku oli saatu tasaantumaan. Sorbettyylinen jogurtti sopi mainiosti mukaan. Valkosuklaa eskimo ja cappuccino vielä kaiken lopuksi. Oikein hyvä päätös vaellukselle.

Tilasimme myös välijuustot. Ne tarjoiltiin oikeaoppisesti miedommasta voimakkaampaan. Tuttuja makuja, ei yllätyksiä. Karviaismarjahillo pelasti juustotarjottimen.

Suosittelemme kokeiltavaksi. Voi sanoa, että yksi parhaista, mutta ei yksi ylitse muiden.