Papa Albert

Hovimestari ohjasi meidät suht täyteen varatussakin ravintolassa ilman varausta unelma pöytään, parempaan kuin mitä toivoimme, elikkä pöytään, missä oli näkymä avokeittiöön.

Tarjoilijamme oli tokaa vuoroa töissä, vahvistus jostain muualta.
Hämmentyi epätavalisista - absolutistin - apertiivitoiveista ja kuunteli enempi omaa egoaan kuin asiakasta. Tiedän kyllä tunteen vieraassa ravintolassa työskentelystä, joten annan anteeksi. Sain juuri toivomanilaisen alkuruoan. Elikä sain valita kahdesta toivomastani kalkkia sisältävästä ruoasta sen, mikä eniten houkutti, sillä kalkki torjuu kahvin yliannostuksen oireita, joita juuri podin.

Pääruoat olisi voitu meidän tapauksessa udella jo alkuruokia tilatessa, mutta itsepä unohdimme moisen käytännöllisyyden uuden ravintolakokemuksen nälässämme.
Kysymys ravintolavierailuun kuuluvasta leipätarjoilusta heräsi vasta tässä kohdin. Emme silloin jaksaneet udella asian perään.
Alkuruokani oli herkullinen tattikeitto, ystäväni Carpaccio oli aika perus kamaa, mutta minua miellyttävä.
Ystäväni ensimmäinen risotto yritys -jokirapurisotto- maistuin vain ja ainoastaan sitruunalta, lähetettyämme tuon annoksen takaisin, saimme kohtuuullisen odotusajan jälkeen toisen yrityksen kyseisestä risotosta, mikä olikin paras risotto, mitä olemme eläessämme syöneet.
Oma Tangiatelle raguni oli hyvä perustyydyttävän tomaatinen ja mehuisa. Nämä kokit tuntevat italian, oikeasti ja paremmin kuin minä. Mutta se kalpeni risoton maagisen mahdollisen täydellisyyden rinnalla.

Vierailen mieluusti vielä toistekkin, oppiakseni italialaisen keittiön onnistuneimpia makuja. Sentään magian mahdollisuudet ovat noin 20% luokkaa.

Ravintolaa arki-iltana testatessamme palvelu oli hidasta ja tylyhköä, siitä miinus. Pizzat sen sijaan olivat erittäin maukkaita ja hyvistä aineksista tehtyjä. Ravintola on siisti, mutta hieman kolkko - tyypillinen hotelliravintola. Ruoka oli kuitenkin sen verran hyvää, että menisin kenties toistekin.

Pizza oli hyvää ja jälkiruokakin oli hyvää.

Pizza ylitti odotukset! Nautiskelin pizzan, jossa oli salviaa ja se oli yksi parhaista pizzoista, joita olen koskaan syönyt. Palvelu oli myös hyvää ja tunnelma rauhallinen, kun ravintolassa ei ollut montaa asiakasta lisäkseni. Suosittelen!

Ok paikka, tunnelma hieman lattea mutta ruoka hyvää. Alkuruokana valkosipulileipä ja Caprese. Caprese-salaatti toimi todella hyvin. Pastoina söimme Carbonaran ja Vuohenjuustopastan. Pelkäsin aluksi tuota juustopastaa, kun siinä oli tomaattipohja. Mutta yllätys oli erittäin miellyttävä, pasta oli todella hyvää kastikkeineen päivineen. Vuohenjuusto oli paistettuna annoksen päällä. Carbonara kuulemma hieman erikoisen sitruunainen, mutta hyvä. Odotusaika oli pitkähkö, mutta hyvän viinin ja seuran kanssa sekään eiollut ongelma.

Ravintolaan saapuessa lauantai-iltana n. puoli kymmenen aikaan oli lisäksemme noin viitisen pöytää varattuna. Tarjoilijamme oli mielenkiintoisen taiteilija/akateemikko hieman omissa maailmoissaan, mutta silti läsnä vähän kömpelöillä vitseillänsä. Toimi kuitenkin meille sopivasti ja kaveri osasi myydä myös alkuun kuohuvatkin lauantain kunniaksi!

Alkuun nautin ilmakuivattua kinkkua joka toimi omaan tapaansa hyvin. Pääruoaksi valitsin sinisimpukat kermaisessa kastikkeessa tai liemessä, kummin sen nyt ottaa ja sekin ajoi asiansa ongelmitta. Ei silti mitään maailmaa mullistavia makuja, mutta nälkä lähti eikä jäänyt paha mielikään.

Tunnelma, musiikki ja miljöö ainakin noin väljästi täytettynä sopi allekirjoittaneelle erittäin hyvin. Tulee varmasti käytyä toistekin vaikkei mitenkään ykkösmestaksi valikoitunutkaan!

Stadin parasta pizzaa! Se jossa on sitruunamömmöä on ihan huippusafkaa, sitä ei muualta saa. Ja mukavaa porukkaa tarjoilemassa. Uudestaan!

Perjantai-iltana ravintola oli korkeintaan puolillaan, ja tunnelma olikin mukavalla tavalla rauhallinen. Ravintola oli myös miellyttävästi sisustettu.

Seurueestamme kaikki tilasivat pizzaa, ja makumaailma oli erinomainen. Ensiluokkainen mozzarella venyi juuri sopivasti, ja myös muiden täytteiden laatu oli kohdallaan. Usean pizzan täytteenä oli kuitenkin tuoretta tomaattia, joka teki pizzasta osittain vetisen. Lisäksi kosteahko täyte yhdessä erittäin ohuen pohjan kanssa teki pizzasta liki mahdottoman syödä käsin (joka mielestäni on se tapa jolla pizza maistuu parhaimmalta).